Biolämmön hakkeen alkuperä

Hakevuori on yksi kolmesta merkittävimmästä hakkeen tuottajasta Suomessa. Sen takana on yrittäjätarina, jossa Reijo Wuorio huomasi tilaisuuden tulleen – ja tarttui siihen. Yksinyrittäjästä tuli suuren yrityksen omistaja ja johtaja. Nurmijärven lämpölaitoksilla poltetaan Hakevuoren hakettamaa biopolttoainetta – Rajamäellä yksinomaan Hakevuoren omaa haketta noin 40 000 m3 vuodessa.

Itä-Uudenmaan kunnat Askola, Pukkila ja Pornainen halusivat 2000-luvun alussa vaihtaa öljyn biopolttoaineiksi ja rakennuttivat yhdessä Askolan seudun puulämpöosuuskunnan kanssa kukin yhden megawatin metsätähdettä polttavan lämpölaitoksen. Lisäksi paikallisten metsäautoteiden varret olivat täynnä ylilahoa runkopuuta, jolle piti keksiä jotain. Lehti-ilmoituksella haettiin sitten haketusurakoitsijaa.

Reijo Wuorio oli toiminut alkuun maarakennusalalla, jossa ollaan tekemisissä koneiden kanssa. Hänen isänsä oli metsuri ja metsä oli aina kiinnostanut, joten Reijo Wuorio vastasi ilmoitukseen heti, että täältä löytyy. Hakkuria ei hänellä ollut, mutta Riihimäellä tiedettiin olevan yksi myytävänä. Vuonna 2001 hän osti kaksi käytettyä hakkuria, mutta kumpikaan ei oikein täyttänyt tehtäväänsä. Uusi, kunnollinen hakkuri haettiin sitten Saksasta. Hakkurin hinta oli silloin puolen miljoonan euron kieppeillä.

Wuorion Konevuori Oy:n tehdessä maarakennusurakoita pääkaupunkiseudulla yritys törmäsi monesti risukasoihin rakennettavilla tonteilla. Ne olivat ongelmajätettä, josta piti päästä eroon. Nykyisin yhtiö ostaa sekä Espoolta että Helsingiltä kertyvät risut ja toimittaa ne energiaksi. Lisäksi yritys siivoaa moottoriteiden varret, rampistot ja levähdysalueet puista ja hakettaa ne energiaksi. Hakevuori on raivannut ja hakettanut mm. Porvoon moottoritien reunat ja rampit 100 km matkalta, Hämeenlinnan moottoritien Kivistöstä Hämeenlinnaan, Lahdentien välillä Koivukylä Heinola sekä Lahden ohitustieltä 130 hehtaaria.

Puu tulee itäiseltä Uudeltamaalta

Hakevuoren raaka-aine tulee pääsääntöisesti itäiseltä Uudeltamaalta Lopelta Lahteen, Kouvolaan ja Kotkaan rajautuvalta alueelta sekä pääkaupunkiseudulta. Metsiä ja puuta on haketettu niin tehokkaasti, että tällä vauhdilla tältä alueelta saatavasta raaka-aineesta tulee pula 2020-luvulla. Suomesta puu ei kuitenkaan lopu, joten vaihtoehtona ovat junakuljetukset pohjoisesta ja Venäjän tuonti.

Yhtiö hakettaa vuodessa vajaat 1,2 miljoonaa kuutiota, josta kolmasosa on Hakevuoren kokonaan itse metsän kaatamisesta asti tuottamaa, loput pelkkää haketustyötä. Haketukseen tulee metsistä alempiarvoista lehtipuuta, kuten raitaa, haapaa, leppää sekä lahoja ja muuten viallisia puita. Esimerkiksi Lahden ohitustien 130 ha urakasta 60 % puista meni teollisuuden käytettäväksi, 40 % energiapuuksi.

Metsäkantoa nostetaan nykyisin melko vähän, lähinnä rakennuspaikoilta. Kanto oli välillä ”huonossa huudossa”, mutta Reijo Wuorio uskoo, että kannon poltto tulee tekemään uuden nousun. – Onhan tämä ekoteko, kun siivotaan pusikot ja tienvarret. Parempi vaihtoehto kuin se, että viedään kaatopaikoille.

Hinta muodostuu lämpöarvon perusteella

Jokaisesta lämpölaitokselle tulevasta lastista haketta otetaan näyte laboratorioon. Näyte punnitaan ja sen kosteusprosentti määritellään. Hake ei saa olla liian kosteaa, mutta ei liian kuivaakaan. Sopiva kosteusprosentti on 30-40 %. Liian kuiva hake saattaa syttyä itsestään palamaan. Hakevuorella on suuret terminaalit, joissa haketta on valtavissa kasoissa, joissa hake pysyy tasalaatuisena. Hinta määritellään hakkeen laadun perusteella.

Hakevuorella on kymmenen hakkuria ja yksi murskain, jota käytetään epäpuhtaamman materiaalin käsittelyyn. Metsäkoneita eli ”motoja” on viisi, samoin viisi pyöräkuormaajaa ja kaivinkonetta sekä seitsemän hakeautoa. Ulkopuolisia hakeautoja on 18. Hakevuoren pääterminaali on Askolan Vahijärvellä. Muita terminaaleja on Loviisassa, Nastolassa ja Myllykoskella sekä Tolkkisten satamassa, jossa on mahdollista tuoda ja viedä puutavaraa. Kaikissa terminaaleissa on asfalttipohja, jolloin hake pysyy puhtaana.

Metsiä pitäisi hoitaa enemmän

Suurimpia asiakkaita ovat Porvoon Energia, Nivos, Nurmijärven Sähkö ja Orimattilan Lämpö. Suurimpia haketusasiakkaita ovat Metsä Group, Koskitukki, Versowood ja Vapo. Biopolttoaineliiketoiminnan näkymät ovat erinomaiset. Hiilestä halutaan pois ja muutenkin ekologisuus ja uusiutuva energia on huudossa.

Liikevaihto oli vuonna 2018 14 miljoonaa euroa, mutta vuonna 2020 sen on arvioitu nousevan yli 20 miljoonaan euroon. Vakituisia työntekijöitä on 35, mutta talven kiireisimpään aikaan työntekijöiden määrä saattaa nousta aina 80:een. ”Ihmettelen, miksi metsänomistajat eivät pidä omaisuudesta huolta, kunnosta ja harvenna nuoria metsiään”, toteaa Wuorio, joka viettää paljon vapaa-aikaa metsässä. ”Meillä on risujen noutopalvelu pienasiakkaille. Jos risuja on 10 kuutiota tai enemmän, meille voi soittaa ja tulemme hakemaan risut pois”, toimitusjohtaja Reijo Wuorio toteaa.